Hauras ja luja

Ihmisen fysiikka kestää tavallisesti koviakin koettelemuksia ja laiminlyöntejä, ennen kuin se romahtaa. Siinä on sitkeyttä ja lujuutta, itseään korjaavia järjestelmiä, tasapainotusta ja resilienssiä.

Se on yhtä vahva kuin se on ihmeellinen.

Mieli ei ole yhtä vahva, vaikka mielelläkin on omat puolustusjärjestelmänsä. Mieli suojautuu liialta tai liian vähältä (tylsältä) poistumalla psyykkisesti paikalta. Kun kipu käy liian suureksi, mieli katoaa eriasteisten ja erilaisten tajuttomuuksien helpotukseen.

Ihmiset ovat erilaisia, samoin mielet. Joidenkin mieli kestää siinä missä hauraampi mieli särkyy, hetkellisesti tai pysyvästi.

”Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” (Matt. 11:30) sanotaan Raamatussa.

Miten ihminen kantaa kohtaloaan, omaa taakkaansa eli sitä mitä hän itse on? Tässä

12 näkökulman ohjelma

  1. Mistä tietää, mitä on kestettävä, mitä on jaksettava ja kuinka kauan? Ja jos, niin miten se tehdään? Tämä on elämisen ja ihmisenä olemisen kysymisen ydin.
  2. Vaikeudet, vastoinkäymiset, haasteet – ”tilanteet” kuuluvat elämään. Ne kertovat meille, keitä me olemme ja mistä meidät on tehty. Meillä voi olla mielikuvia omasta rohkeudesta ja vahvuudesta. Sitten todellisuus kertoo meille, miten nämä mielikuvat vastaavat todellisuutta. Joskus yllätymme iloisesti, toisinaan emme.
  3. Kun tilanne tulee eteen, kysyn: onko tämä este polku? Ymmärränkö sen sellaiseksi ja kutsuuko se minut oppimaan – ja mitä sitten?
  4. Milloin olen oppinut riittävästi ja on aika jatkaa matkaa? Olosuhteet, joita ympäristö ja ihmiset tarjoavat, ovat yhtä väliaikaisia kuin oppimisen tarpeeni. Jossakin vaiheessa voin arvioida, miten haluan jatkaa jos haluan. Missä on opittava kerralla, milloin toiston kautta?
  5. Mitä tahansa ei tarvitse sietää, jaksaa, kestää. Sellaista, mikä ei enää haasta vaan tuhoaa. Näiden kahden erottamisen oppimiseen voi mennä koko elämä. Tai alistumiseen olosuhteisiin, kun oma voima ei riitä ponnistamaan näkemään ja tekemään johtopäätöksiä ja sitten toimimaan niiden pohjalta.
  6. Oma, myötäsyntyinen taipumus olla ja toimia on jotakin, joka luo kohtalon. Kuorma voi olla raskas tai keveä ja siksi sopiva. Se on elämän oppisopimus.
  7. Pitääkö tämä myös ääripäissä paikkansa? Raiskattuna? Perhe ympäriltä murhattuna? Voiko se olla kohtalo – voiko ies olla sopiva, keveästä puhumattakaan? Outoa on se, ettei ihminen tiedä, mihin kohtaloniskut kulloinkin johtavat ja mitä niistä seuraa.
  8. Henkilökohtaisessa elämässä voi kysyä: mistä on hyvä pysyä loitolla ja/tai mitä on syytä lähestyä? Tähän voi henkilökohtaisesti vaikuttaa, useimmiten.
  9. Jokaisen arjessa on ihmisiä, joiden ikeen voimme ottaa kannettavaksi. On ihmisiä, jotka tarvitsevat tukea, apua ja sitä, että jaamme heidän taakkansa. Sitten on ihmisiä, joiden taakkaa kannattaa välttää, koska sen alle sortuu itse.
  10. Sama koskee omia taakkoja: Helpottaa, kun oppii tuntemaan itsensä ja taakkansa. Auttaa jaksamaan, kun oppii jakamaan taakkansa, ilonsa ja surunsa.
  11. Polku on sitä, että pääsee näkemään, mitä voisi olla. Mihin voisi ulottua. Ja mihin yltää, kun antaa itselleen luvan luoda. Pienetkin yksityiskohdat usein vaikuttavat.
  12. Elämä yllättää ja kysyy. Lujasta voi tulla hauras, hauras voi vahvistua elämässä. Tämä on elämänmeno, se on myös kiertokulku.

Harva tietää edes omalla kohdallaan, mihin teot ja päätökset johtavat. Sitä kutsutaan elämäksi.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s