Voimaa maaperästä

Kun sinua yllättäen kehutaan, oletko epäuskoinen ja torjuva, ylpistytkö ja alat kuvitella itsestäsi liikoja vai ajatteletko, että oletkin ihan hyvä.

Kun joku toimii törpösti sinua kohtaan, päätätkö, ettet halua olla enää missään tekemisissä tuollaisen tyypin kanssa vai suhtaudutko lähtökohtaisesti myötätunnolla toisen ihmisen heikkoutta kohtaan?

Miten mielen maaperästä saa kasvamaan hyviä asioita?

Myötäsyntyisesti meissä on vasteemme ja siitä syntyvät taipumuksemme reagoida asioihin.

Tämän lisäksi kaikki koettu painuu tähän omaan maaperään, jonne se jää elämään ja vaikuttamaan. Tästä maaperästä kumpuavat niin ajatukset, tunteet kuin teotkin.

Maaperämme on luonnontilassa ja siellä kasvaa sattumanvaraisesti yhtä ja toista ennen kuin ryhdymme tietoisesti viljelemään eli harjoittamaan asioita elämässämme. Voimme antaa sattumanvaraisuuden eli reaktioiden rehottaa tai voimme luoda elämäämme tietoisesti sen mukaan, mitä tavoittelemme ja minkä koemme oikeaksi.

Kertomus kylväjästä ja kylvettyjen siementen kohtalosta

kuvaa sitä, mitä maailma minuun kylvää ja minkä sen seuraukset ovat.

  • Maailmassa oleva hyvä menee minulta ohi siksi, ettei se puhuttele minua. Sille ei löydy riittävää vastetta, koska annan huomioni kiinnittyä muihin asioihin.
  • Asiat koskettavat minua mutta ne eivät juurru, koska minussa ei luontaisesti ole syvyyttä enkä myöskään ole raivannut sille tilaa. Ehkä myös aktiivisesti omista käsityksistäni kiinni pitämällä estän uusien, parempien asioiden kasvamisen minussa.
  • Pitäisin hyviä asioita arvossa ellei haluamiseni ja arjen huolet peittäisi niitä alleen. Jokapäiväinen elämä pitää otteessaan, koska elämässä ei ole tilaa reflektoida elämän merkitystä ja sitä, mikä siinä on olennaista.
  • Hyvä lähtee kasvamaan ja alkaa kantaa hyvää hedelmää minulle ja kanssaihmisilleni. Minussa on tilaa, jossa hyvä elää ja vaikuttaa. Sydämessäni on antaumusta muille ja itseäni suuremmalle sekä kärsivällisyyttä muokata maaperääni.

Maailmassa eläminen tarkoittaa kosketetuksi ja puhutelluksi tulemista.

Suuri osa asioista menee ohi, osa ärsyttää ja miellyttää hetkessä, pieni osa vaikuttaa läpi koko elämän.

Mielen maaperä on kuin olosuhde, joka on olemassa ja vaikuttaa kaiken aikaa kaikkeen. Samalla se on yhteys, suhde asioihin. Se on jotakin, mitä luon ja mitä minussa luodaan kaiken aikaa.

Mitä haluan elämässäni viljellä, sellaiseksi minun on muokattava maaperäni.

Minkä haluan kasvavan – ja minkä haluan myös kasvavan ympärilläni.

Kaikki alkaa tiedostamisesta ja tietoisemmaksi tulemisesta. Sanonko ei hyville asioille koska ne haastavat minut ja kyllä sellaiselle, joka pitää minut pienenä, koska se on helppoa? Vai ulotunko parempaan?

Ohdakkeet ja muut rikkaruohot kasvavat itsestään.

Oma osani on raivata tilaa ihmiselle ja sivistykselle, paremmille valinnoille ja paremmille tarinoille. Muuten eläimellisyys, reaktiivisuus ja ego hallitsevat.

Maaperän pöyhiminen on olennainen osa muutosta ja varsinkin uusiutumista:

  • toisin tekeminen, asioiden opetteleminen, harjoitteleminen, harjoittaminen, näkökulman vaihtaminen pöyhivät, ilmaavat ja tekevät tilaa maaperään
  • muutoksen ylläpitäminen, säännöllisyys, johdonmukaisuus, toistaminen – hoitaminen tekevät muutoksesta jatkuvaa

Toteudunko omassa ideassani ja sen lisäksi ihmisen ideassa? Jos, silloin pääsen elämässäni tekemään sitä, minkä koen oikeaksi. Ja hyvä pääsee kasvamaan, moninkertaisesti.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s