Epäilyksen varjo

Me luotamme ja epäilemme, koska olemme mitä olemme. Usko ja epäusko kumpuaa syvärakenteistamme. On hetkiä, jolloin ehkä toivoisimme asian olevan toisin, mutta emme sitten kuitenkaan voi uskoa muuta kuin mitä olemme. Usein emme myöskään tiedä, miksi uskomme tai emme.

Uskoisin, jos en olisi tällainen. Sam Harris

Hitchcockin kuuluisassa elokuvassa Epäilyksen varjo kaiken pitäisi olla hyvin ja silti päähenkilö ei pääse epäilyksestään. Samaa teemaa käsitteli Malcolm Gladwell kirjassaan Välähdys, koskien taideväärennystä. Entä jos kaikki muut ovat väärässä? Entä jos intuitioni kertoo syvemmän totuuden?

Vai olenko väärässä uskomuksieni kanssa, joita maailma hyväntahtoisesti yrittää korjata? Opinko

  • erottamaan mielipiteet tosiasioista
  • luotaamaan syvemmälle todellisuuteen

Mitä näille henkilökohtaisille, toimintaani ohjaaville tunteilleen voi? Kun uskon ja luotan, epäilen enkä usko – minkä verran tosiasiat vain vahvistavat omaa tunnettani? Ja kuka kieltää minulta oman uskoni – tai epäuskoni?

Väistyykö ”vääräuskoisuus” lopultakin?

Kulttuuri arvostaa enemmän epäuskoa ja kriittistä ajattelua – muu on hyväuskoista & vanhakantaista hölmöilyä. Eilisen maailmaa, sanotaan.

Kuitenkin elämässä on kyse luottamuksesta, uskosta. Elämä on suuri luottamusharjoitus, koska luottamusta koetellaan. Elämältä voi yrittää suojautua, mutta usein eristäytyminen ei lisää turvallisuudentunnetta. Ilman luottamusta ei voi elää täyttä elämää.

Se näyttäytyy bisneksessä…

Nykyisessä internet- ja markkinataloudessa luottamuksen puute on suuri kehityksen jarru. Juha Viitala, Tekniikka ja talous, 14.11.2016

… yhtälailla kuin kaikissa muissakin ihmissuhteissa. Helposti vain näyttää käyvän niin, että epäluottamus jähmettyy käytännöiksi.

Mitä muuta esimerkiksi byrokratia on kuin institutionalisoitunutta epäluottamusta?

Epäluottamus merkitsee jatkuvaa varuillaanoloa. Se on kuluttavaa ja jättää elämälle vähemmän tilaa hengittää. Syntyy pientä ja kuihtunutta elämää: varjo seuraa ja varjostaa.

Lenin aikoinaan totesi: ”Luottamus hyvä, kontrolli parempi.” Exactly. Elämän ja elämisen kontrolloimisen yrittäminen on käytännössä samaa kuin yrittää pusertaa elämää, sen virhettä ja vaihtelua ulos elämästä. Onnistuu vain kun jättää elämättä. Se on menetys.

Luottaako vai epäillä? Se on valinta, joka kerta.

Jos pitää nähdä ennen kuin uskoo, elämästä tulee vaikeaa.

  • Tärkeimmät asiat ovat usein näkymättömiä.
  • Harva näkee tulevaisuuteen.
  • Arvailujen varaan jää se, mikä toisen sisällä elää ja vaikuttaa. Ja omassa sisällä.

Miten paljon luottamus kumpuaa avoimesta suhteesta itseen, perusluottamuksesta itsessä elävään hyvään? Ja hyväntahtoisuuteen silloinkin, kun hyvään ei yllä?

Pahantahtoisuus on herättävä poikkeus.

Sen uskomisen varaan ei voi rakentaa parempaa kuvaa maailmasta. Eikä parempaa elämää.

Näyttää siltä kuin myötäsyntyiset taipumukset johtavat. Ja sitten elämänkokemukset ohjaavat. Ja sitten elämä kuljettaa. Ja kulkee.

Jos haluaa muutakin kuin kellua myötävirrassa, päivittäinen reflektio, itsen ja tekemisen ja päivän tapahtumien peilaaminen auttaa asettamaan asiat parempiin suhteisiin toisiinsa. Myös uskon ja epäuskon.

Sydämen voi avata luottamaan, niin vaikeaa kuin se hetkittäin onkin. Sydänvoimia voi lisätä, vähäuskoisesta voi kasvaa vahvauskoiseksi. Uskomaan siihen, mikä oikeasti on.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s