Kuka pesee jalat?

Jos olet lukenut tähän asti, pystyt halutessasi sivuuttamaan sinua mahdollisesti häiritsevän uskonnollisen sisällön ja keskittymään olennaiseen. Sinä pystyt siihen.

Näinä päivinä on suosikkihokema, että johtajuus on palveluammatti. Eli johtaja on palvelija sen sijaan, että häntä palveltaisiin. Hieno ajatus, vaikkakin epäselvä ja pinnallinen eikä aivan uusi.

Noin 2000 vuotta sitten luotiin tarinallinen perusta sille, että herra on palvelija. Ja herra ja opettaja pesi oppilaittensa jalat.

Mitä tämä on?

Palveleminen on maailman käyttöön asettumista. Eli palvelen maailmaa sillä parhaalla, joka minussa on ja sillä paremmalla, joka minussa on kehittymässä. Samalla ymmärrän tehtäväni ja tarkoitukseni suuremmassa kokonaisuudessa. Ja yksityiskohdissa, esimerkiksi yksilön kohtaamisessa tavalla, joka palvelee yksilön ja yhteisön kehitystä.

Tämä merkitsee, että poistan egoni yhtälöstä eli toiminnastani. Lakkaan pitämästä itseäni tärkeämpänä kuin miten voin antaa muille ja muiden käyttöön sen, mitä olen itsestäni tehnyt. Nähdä, tunnistaa ja kohdata oma ego ja sen voima: pelot ja halut, jotka vääristävät todellisen ihmisenä olemiseni suhteessa ihmisiin ja maailmaan.

Todellista itseäni ja sen inhimillisiäkin tarpeita unohtamatta. Olen huono palvelija, jos hylkään itseni.

Miksi jalkojen peseminen?

  • Eksoteerisen tulkinnan mukaan kyse on oikeasta nöyryydestä, kumartumisesta ja vähäpätöisimmänkin teon suorittamisesta arvokkuudella toisten hyväksi. Koska muut tarvitsevat sitä.
  • Esoteerisen tulkinnan mukaan kyse on tahdon vihkimyksestä. Jalkojen pesijä vihkiytyy teollaan kantamaan sydämessään toisen ihmisen tahtoa: syvimpiä pyrkimyksiä ja toiveita ihmisenä olemisesta ja toteutumisesta.

Näissä tulkinnoissa yhtyvät visio ja utopia. Kohti sitä oivallusta ja arjessa toteutuvaa asennetta, että jokainen todellakin on toistensa palvelija.

Mikä esimerkki?

Jalkoja pesemällä Jeesus näytti esimerkin, jotta opetuslapset tekisivät samoin.

Esimerkkinä oleminen tuo yhteen vanhan- ja uudenajan organisaatiot:

Vanhassa organisaatiossa esimiehen tehtävä oli näyttää esimerkkiä muille. Uudessa organisaatiossa esimerkin näyttäminen on kaikkien tehtävä, toisiaan palvellen. Tämä merkitsee käytännössä esimerkiksi sitä, että

  • Yhteys ihmisten välillä on välitön eikä asema ole sen esteenä, joten ihmisten potentiaalin toteutuminen on laajempaa ja parempaa
  • Roolit ovat moninaiset ja joustavat/liukuvat
  • Organisaation muoto perustuu nopeaan muutokseen ja sopeutumiseen/adaptaatioon ja sen säätäminen tapahtuu siten, että muoto palvelee kaiken aikaa paremmin organisaatiota ja maailmaa
  • Parempi syvemmän itsen ja (toisten) viisauden kuunteleminen. Reflektoivat kysymykset kuten ”Tuntuuko tämä päätös minusta oikealta?” tai ”Palveleeko tekoni maailmaa?” ovat itsestään selvyyksiä

Tämä on matka erillisyydestä aitoon yhteyteen ja kokonaisuuteen. Silloin lakkaan olemasta este omalle ja toisten kehittymiselle. Sen sijaan avaudun mahdollisuuksille ja samalla avaan olemisellani niitä muille.

Mikä matka?

Kun katsoo maailmaa, voi kysyä, kuinka paljon matkaa on ison tai pienemmän pomon pöydän takaa alaisten jalkojen pesemiseen?

Kiinnostavaa on se, että toisissa paikoissa matka näyttää täysin mahdottomalta (kukaan ihminen ei ehdi yhden elämän aikana kasvaa ihmisenä niin paljon) ja toisissa paikoissa se on jo toteutumassa (valta ja asema ovat menettäneet perinteisen merkityksensä ja jäljellä on yhteisen edun palveleminen antaumuksella).

Palvellessani minussa oleva paras ja ainutlaatuisuus palvelee kaikkia.

Se on minun voimanlähteeni, josta muutkin saavat osansa, voimautumista ja hyvinvointia. Minun tehtäväni on voimaannuttaa ja hyvinvoittaa itseni yhteydestä itseeni ja toisiin.

Organisaation tasolla meistä tulee aiempaa joustavampia, liikkuvampia ja kimmoisempia. Aiempi ihmisten välisiin asetelmiin liittynyt kiinteys ja jähmeys korvautuu asenteella, joka paljastaa todellisen empatian, eläytymiskyvyn ja kyvyn kohdata samalla tasolla.

All that is solid melts into air. Karl Marx

Palveleminen on rakastamista. Se on arkipäivän keskellä aito turhasta luopumisen uhri, jonka myötä kaikki voivat paremmin.

Edellyttää yhä jonkinlaista rohkeutta olla idealistinen, hyvään uskova organisaatio. Palkitsevaa rohkeutta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s