Valvo kun vielä voit

Oletko koskaan miettinyt, miten rikasta elämä on? Minä mietin sitä yhä useammin.

Ja melkein yhtä useasti olen miettinyt, miten paljon rikkaampaa se voisi olla tai oikeastaan on, kun huomaa enemmän.

”Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” Matt. 25:13

Tämä havahduttaa:

  • Minä en tiedä, mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu. Mikä on johtanut siihen ja miksi se tapahtuu.
  • Mitä kaikkea siinä on. Millainen runsaus on yhdessä hetkessä ja mihin, ehkä täysin epäolennaisiin asioihin huomioni kiinnittyy. Ja miten vaihtaa huomion kohdetta, mihin keskittyä oikeasti.
  • Ja mitä kaikkea siitä seuraa. Mihin tämä hetki johtaa, miten se muuttaa asioita ja yhteyksiä.

Siksi sillä, miten paljon annan itseni huomioida ja kokea, on niin paljon merkitystä.

Annanko itseni laajeta, olla tilassa, jossa yhteyksien ja kokonaisuuksien tajuaminen on mahdollista? Onko minussa rohkeutta antautua ja päästää mieleni avarampaan tilaan, sanojen tuolle puolen? Olla tietoisempi mahdollisuuksista, myös minussa olevista mahdollisuuksista.

Elämisen kannalta, ulottumisen ja ymmärtämisen kannalta.

Elämä voi olla rikkaampaa ja minun kauttani samalla monelle muulle ihmiselle. Ulottumiseni rajat ovat kauempana kuin tietoisuuteni rajat, jotka nekin ovat rajalliset vain ajallisesti. Kun peilaan menneisyyttäni nykyhetkeen: paljon voi ymmärrykseni laajeta nykyisestä.

Koen ihmeen kun aavistan, mitä tapahtuu todella.

Millaisesta ihmeestä on kyse lapsen syntymässä. Kasvin kehkeytymisessä siemenestä. Ihmissuhteen syvenemisessä. Että elämä – se että elämä on – on paljon ihmeellisempää kuin arkinen, unessa oleva tietoisuus, jonka taipumus on pitää ympärillä olevaa itsestään selvyytenä.

Kuolema tulee yhtälailla kuin mikä tahansa hetki, milloin tahansa. Se tapahtuu, koska sen on tapahduttava. Oletko elänyt hereillä, tietoisena, tietäen miksi elät ja miksi tässä hetkessä tapahtuu se mikä tapahtuu? Vai oletko nukkunut elämäsi, tietämättä mitä varten tämä kaikki.

Usein ero syntyy omasta aktiivisuudesta suhteessa elämään. Miten seuraan kaikkea tapahtuvaa, miten liitän itseni siihen tekemisen kautta ja miten olen omalta osaltani luomassa sitä.

Tästä aktiivisuudesta seuraa syvempi huomaaminen, jossa tunteilla on suuri osuus.

Tunteet ovat tietämisen ja tietoisuuden polttoainetta.

Tiettyjen tunteiden tietoinen harjoittaminen muuttaa näkemiseni ja kokemiseni toiseksi. Ja minut.

Kunnioitus. Sanotaan, että vain sitä voin ymmärtää, mitä rakastan. Samoin vasta aito kunnioitus herättää minut avautumaan maailmassa olevalle kauniille ja hyvälle ja todelle ja auttaa maailmaa avautumaan minulle. Yhtälailla kuin halveksunta ja kyynisyys sulkevat minut itseeni.

Kiitollisuus. Kiitollisuus auttaa minua näkemään sen arvokkaan, mitä minulla on ja mitä maailma minulle tarjoaa. Se päästää minut lähemmäs elämäni rikkauksia ja elämän todellisen arvon ymmärtämistä. Siinä missä asioiden itsestään selvänä pitäminen kahlitsee minut lujemmin arjen harmauteen.

Harvat meistä ovat valmiita. Mutta

jokainen voi valmistautua kohtaamaan sen, mikä muuttaa elämää parempaan suuntaan.

Sen, mikä jää helposti huomaamatta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s