Jotta kirjoitukset kävisivät toteen

Populaarikulttuuri on hyödyntänyt niin sodassa kuin rakkaudessa ajatusta kohtalon, sisäisen ja usein salatun suunnitelman toteutumisesta.

Mutta kohtalo oli määrännyt, että hänestä oli tuleva don ja samalla asettanut hänet Fanuccia vastaan, jotta hän valitsisi oman tiensä. … Vaimo sai nähdä miehensä heittävän yltään mitättömän pelkurin suojavärin sillä hetkellä kun hän valmistautui seuraamaan kohtaloaan. Hän aloitti myöhään, hän oli 25 vuotta vanha, mutta hän oli valmis heti puhkeamaan täyteen loistoonsa.                            Mario Puzo: Kummisetä

C.G.Jung on sanonut, että onnellisuutta on se, että ihminen saa toteuttaa kohtalonsa.

Jung tarkoittaa tässä jokaisen yksilön oman idean toteutumista. Kuten ihmisellä ja kaikella maailmassa on ideansa, myös yksilöllä on oma ideansa.

Oman idean toteuttaminen on sitä, kun ihminen elää ja toimii koko sydämellään, koko olemuksellaan. Samalla se on interpersoonallista, ei vain itseä, vaan muita ihmisiä ja maailmaa varten. Siksi toteutumiseen liittyy myös jostakin luopuminen, vähintään oman mukavuudenhalunsa uhraaminen. Tämä voi olla lasten kasvattamista, se voi olla työnsä tekemistä yhä paremmin tai se voi olla laajempi vaikuttaminen.

Samalla se vastaa yhdestä näkökulmasta kysymykseen, mitä tarkoittaa olla ihminen.

Kohtalonsa täyttäminen on jotakin, minkä kokee todella omakseen ja mitä on valmis tekemään vastustuksesta huolimatta. Usein toteuttaessaan jotakin merkityksellistä tuntee, että vastuksetkin ovat sitä varten, että tekeminen ja sen laatu kirkastuvat. Esteet ovat polku parempaan.

“If you haven’t found it yet, keep looking. Don’t settle. As with all matters of the heart, you’ll know when you find it. And, like any great relationship, it just gets better and better as the years roll on.” Steve Jobs

Sen sijaan, että ihmisiä rohkaistaisiin löytämään se, mitä varten he ovat täällä, heidät opetetaan tyytymään vähään. Ennen kaikkea koulu ja opiskelu opettaa suorittamaan – ja tämä jatkuu työelämässä. Omaksi koetun toteuttaminen on kuitenkin ennen kaikkea luomista, kaukana suorittamisesta.

Jotta en vain eläisi elämääni, vaan loisin sitä. Goethe

Usein tämä luomistyö edellyttää tietoiseksi tulemista elämän merkityksestä ja oman elämän tarkoituksesta. Mutta kuten historia on osoittanut, tämä ei ole välttämätöntä. Toisinaan riittää vahva tunne oikeasta suunnasta, joka antaa tarvittavan voiman itsensä varassa (ja edes yhden ihmisen uskoessa siihen) lähteä toteuttamaan kohtaloaan, toisinaan paljon omaa elämää suurempaa.

Tällä viitataan siihen syvimpään itseen ihmisessä, joka tunnistaa merkityksen ja tarkoituksen sen kohdatessaan: niin itsessään, toisissa ihmisissä kuin maailmassa, myös tekojen muodossa.

Kohtaloaan voi myös yrittää väistää. Tiedostamatonta väistämistä tapahtuu päivittäin huonojen valintojen muodossa.

Paremmat, oikealta tuntuvat valinnat johtavat kohtalon eli parhaan mahdollisen itsen toteutumiseen.

Ja omia valintojaan voi peilata esimerkiksi seuraavilla kysymyksillä:

  • Tuntuuko tämä valinta oikealta?
  • Olenko totta itselleni?
  • Onko valintani linjassa sen kanssa, millaiseksi haluan olla kehittymässä?
  • Ovatko tämän valinnan seuraukset osa maailman palveluksessa olemista?

Milloin sinusta on viimeksi tuntunut siltä, että ”kirjoitukset” käyvät sinun kohdallasi toteen?

Mainokset

Vapautus

Mikä vapauttaa meidät rakastamaan ja luomaan omaa elämäämme? Lyhyt ja ehkä pelottavakin vastaus: me itse. Vastuu on vapauttavaa, mutta sillä on paino.

Olosuhteet ovat täällä kun me synnymme: maa, sukuvirta ja tämä aikakausi. Ja usein olosuhteet ottavat meidät vastaan, minne tahansa menemme. On kyse sitten bileistä tai kauppakeskuksesta.

Jääkö meille muuta kuin hyväksyminen tai karavaanin haukkuminen? Kyllä: olosuhteet ovat lähtökohta luomiselle. Ja se on ihanaa.

Koska rakastamisessa ja luomisessa on paljon samaa. Itse asiassa rakastaminen on luomista ja luominen rakastamista. Joskus hienovaraista ja huomaamatonta, joskus näkyvämmin rajua ja ehdotonta – kuin sille ei olisi vaihtoehtoja, kuten ei elämällekään. Silloin on täysin mahdollista, että se on elämistä parhaimmillaan, aidoimmillaan ja täysillä. Vaikka aina ei tarvitsekaan mennä täysillä, sillä vapaus toimii myös tutkan alapuolella.

Jotakin tapahtuu tai on – ja meillä on loputon mahdollisuus tässä kohtaamisessa vastata siihen. Luoda siitä jotakin, joka vie lähemmäs sitä, mihin on suurin kaipuu. Kaipuu, joka soi kuin alimmaisena ääninä syvällä meissä eikä sen ääni onneksi suostu koskaan täysin vaikenemaan.

Mitä tämä on? Aidon yhteyden luominen, ylläpitäminen ja sen syventäminen. Kohti täyttymystä, joka jää täyttymättä. Kuten C.G. Jung sanoi: onnellinen se, joka saa elää kohtaloaan eli sitä, mitä on tullut tänne elämään ja oppimaan. Se on matka, jossa matka on kaiken tarkoitus. Elämän mielikin syvenee matkan tarkoituksen ymmärtämisestä.

Entä vapautumisen prosessi? Alkaako se havahtumisesta kaipuulle, että on jotakin enemmän kuin tämä? Kaipuu, jota ei opita vaan se vaikuttaa myötäsyntyisenä voimana ja ihmisen arvokkuuden kantajana. Arvokkuus näyttäytyy ihmisen tahtona uudistua. Se on kuin vanha legenda Kristoforuksesta, joka kantoi olkapäällään maailman suurinta aarretta.

Mutta miten vapaudutaan maailmassa, jossa on epäonnistumisen pelkoa, siihen liittyvää häpeää ja näkyväksi tulemisen kammoa? Luomisen, taiteen alueella vapautta on valmiiksi olemassa enemmän kuin millään muulla elämänalueella. Siksi oman vapauden harjoittaminen syntyy kuin luonnostaan siellä. Sillä siellä pätee myös vanha totuus: anteeksi saa paljon helpommin kuin luvan.

Luominen on nähdä maailma kuten se on, kuten se voisi olla ja miten se vielä eräänä päivänä on. Ja sitten voi kääntyä maailman puoleen ja kysyä, miten sinä näet sen.

Jos olen vapaa luomaan, olen myös vapaa rakastamaan sitä jota rakastan, ehkä ennen kaikkea elämää. Kun rakastan samasta runsauden tunteesta, jolla ilmaisen kiitollisuuttani ja arvostustani muille ihmisille, tulen samalla luoneeksi parempaa elämää kaikille. Onko tämä Se Totuus (elämästä), joka tekee meidät vapaiksi?